Enpä osannut arvata että se, että en lapsena pitänyt juustosta, tekisi minusta yrittäjän. Olin 6-vuotias esikoululainen. Oli ruokailutilanne esikoulussa ja söin viimeisenä pöydässä istuen lihakeittoa, jonka kanssa oli ruisleipä ja sen päällä juustoa. Juusto, tuo juusto tuossa leivän päällä ei ollut minun juttuni. Se oli se joka ei mennyt alas. Millään. Sen tiesin. Mitä tekisin? Johtajaopettaja tuijotti nurkassa… minua, minua viimeistä ruokailijaa. Silloin keksin ratkaisun. Pudotan sen juuston lattialle, pöydän alle ja laitan jalat sen päälle. Näin tein vaivihkaa. Söin keiton, kiitin ruuasta ja olin nousemassa pöydästä, kun johtajaopettaja kysyi, mitäs lattialla on? Oho, juusto on pudonnut lattialle! Vien sen roskiin, totesin! Olet tiputtanut sen tahallasi! Sinä syöt sen. Tuijotin juustoa, jossa oli hiekanmurusia ja hiuksia ja todellakin, itkien söin sen.
Tuijotin nurkassa seisovaa opettajaa tämän episodin päätteeksi ja silloin leimahti suuri päättäväisyys, halu muuttaa olemassa olevia käytänteitä. Halu suojella muita, ettei heille kävisi näin. Silloin päätin, 6-vuotiaana, kiukun ja näyttämisenhalun sekaisesti, että olen joskus vielä tuon johtajan asemassa ja silloin ei asioita tehdä noin. Lasta täytyy kunnioittaa! Lasta ei voi pakottaa!
…tämän suuntaisia ajatuksia risteili tapahtuman jälkeen päässäni. Mutta päätös oli tehty. Ammatinvalinta suoritettu. Yrityksen päätavoite kirjattu. Intohimoinen suunta kohti päiväkodin johtajuutta alkoi 6-vuotiaana. Muuta ammattia en ole tästä syystä koskaan edes voinut harkita. Kun tietää mitä haluaa ja sen eteen on valmis tekemään töitä, haluamansa kyllä saa. Andy Mac Coy on sanonut hyvin. ”Sun pitää varoo mitä sä haluut, koska sä saat sen”
Ja minä sain sen. Perustin oman yrityksen, oman päiväkodin. Tällä hetkellä olen toiminut 19 vuotta Päiväkoti Löytöretken yrittäjänä. Tarjoamme laadukasta ja monipuolista päivähoitoa 1-6 vuotiaille. Meillä voi myös harrastaa. Tarjoamme mahdollisuuden pianotunteihin, on englannin kerho, kädentaitoja, liikuntaa, musiikkia, metsäretkiä. Syli lapselle on aina avoinna. Työllistän 16 henkeä ja lapsia on 72. Meillä on loistavat tilat Muuramessa, tuossa yrittäjäystävällisessä kunnassa.
Mitä tämä yrittäjän taival on opettanut ja antanut?
Yrittämisessä on mielestäni parasta:
- vapaus omasta työstä, vapaus päättää paljon asioita
- mahdollisuus kehittää yritystä
- etsiä uusia haasteita
- toimia omien arvojen pohjalta
- yhdessä yrittämällä saatu ilo on eteenpäin vievä voima!
- huomioida yksilöinä ne kuusivuotiaat ja kaikki pienemmätkin lapset, sillä varhaiskasvatuksella vaikutamme heidän tulevaisuuteensa.
- niin ja antaa niiden lasten maistaa juustoa, syödä jos haluaa, mutta ei pakolla.
Perustettuani yrityksen, nopeasti tajusin sen, miten eriarvoisia olemme palkansaajiin nähden.
Muutamia poimiakseni: Äitiyslomasta saa yrittäjä huomattavasti pienemmän korvauksen kuin työntekijä. Miksi? Miksi se, että olemme työnantajia pienentää äitiyspäivärahan olemattomaksi.
Samoin kun pääsin muutama vuosi sitten erikoistumaan Jyväskylän yliopistoon, sain aikuiskoulutustukea yrittäjänä vain nimeksi, kun samaan aikaan työntekijäni sai opintovapaalleen lähes normaalin palkan.
Päivähoitoalalla meitä ohjaa laki joka määrittää mm. henkilöstömäärän suhteessa lapsimäärään.
Jos joku työntekijöistä sairastuu, on minun otettava sijainen. Kun sijaiselle soittaa, useimmiten hän on työttömyydestä huolimatta haluton tulemaan töihin, koska paperisota liittoon on niin työläs. Eli laki määrää minun huolehtimaan riittävästä henkilökuntamäärästä, mutta työntekijää en saa liittojen paperisodan takia. Ilmeisesti liitot maksavat työttömälle mieluummin kuin helpottavat paperisotaa, mikä mahdollistaisi työllistymisen.
Mm. nämä epäkohdat saivat minut etsimään väylää, missä voidaan porukalla puuttua yrittäjyyden epäkohtiin. Löysin etsimäni Suomen yrittäjänaiset. Järjestö edistää naisten yrittäjyyttä ja naisten yritysten menestymistä ja tekee vaikuttamistyötä sekä toimii vahvana edunvalvojana. Yrittäjänaiset ovat mahtava vertaistukiverkosto. Me teemme myös yrittäjyyskasvatustyötä, kannustamme nuoria yrittäjyyteen, käymme eri oppilaitoksissa puhumassa. Meillä on 70 paikallisyhdistystä eri puolilla suomea. Yrittäjiä on ratsastuskoulusta viestintäalan yrittäjään ja kaikkea siltä väliltä. Tänä vuonna täytämme 70 vuotta. Suomessa on kaiken kaikkiaan yrityksiä noin 283 000, joista noin 30 % on naisten omistamia eli n. 80 000.
Nyt porukalla olemme yrittäjänaisten kanssa tarttuneet seuraaviin teemoihin:
Talousvirettä saadaan, kun nuoret äidit uskalletaan työllistää, ilman pelkoa valtavista vauvalaskuista. Vauvalaskun kuluiksi on laskettu 17 000, jos otetaan huomioon ylimääräiset sairaslomat, jota raskaus usein aiheuttaa ja palkkakulut, sillä sijainen on otettava sekä se, että äidillä on oikeus olla lapsen sairastumispäivät kotona kunnes lapsi on 10-vuotias. Talousvirettä tuo vanhemmuuden kustannusten jakaminen eli kulut jaetaan reilusti molempien vanhempien työnantajien kesken. Siihen onkin jo saatu 2500 euron helpotus yrittäjälle, yrittäjänaisten aloitteesta. Se on hyvä alku.
Yrittäjänaisissa on paljon yksin yrittäjiä. Yrittäjiä, joilla on työtä tarjolla, mutta työnantajaksi ryhtyminen ja siitä johtuvat isot kulut pelottavat. Ensimmäisen työntekijän palkkaamisen helpottaminen olisi erittäin tärkeää ja työllistämistä lisäävä. Esimerkkinä voisi olla määräaikaisuuden perusteiden helpottaminen, sotumaksujen alennus työnantajalle. Koeajan pidentyminen saatiinkin lisättyä jo puoleen vuoteen.
Haluamme nostaa vielä yrittäjän sosiaaliturvan parantamisen: miten pienituloisia yrittäjiä voitaisiin tukea, esim. kausivaihtelut liiketoiminnassa aiheuttavat tulojen alentumista. Korkeat YEL-maksut aiheuttavat sen, että monet yrittäjät määrittelevät YEL-tulotasonsa matalaksi ja tästä seuraa erittäin pienet korvaukset, esim. sairastumisen sattuessa. Omavastuu sairastumisen sattuessa tulisi olla yksi päivä.
Onnistuneita eduskunnan päätöksiä yrittäjänaisten näkökulmasta ovat maksuperusteisen arvonlisäveron toteutuminen sekä perintö- ja lahjaveron keventäminen. Myös henkilöyritysten verovähennysten läpimeno oli yksi näistä onnistuneista päätöksistä.
Nostin tähän muutaman yrittäjänaisten ajaman kärkihankkeen. Näillä ehdottamillamme muutoksilla lisäisimme työllisyyttä ja saisimme talousvirettä aikaisiksi. Valittamalla ei saada mitään aikaiseksi; ratkaisukeskeisyys, yhdessä pohtiminen ja halu viedä asioita eteenpäin ovat kaiken a ja o. Pienet ja suuret yritykset yhdessä toimien sekä toisilta palveluita ostaen ja yhdessä yrittäen.
Tässä oli varhaiskasvatuksen terveiset sekä 70 vuotta täyttävän Keski-Suomen Yrittäjänaisten ajatuksia teille. Lopuksi vielä mottoni: Yrittäjän ei kannata toivoa kevyttä taakkaa vaan vahvaa selkää!
Sirkku Vahvaselkä
Päiväkoti Löytöretki
Yrittäjä,Johtaja
Varhaiskasvatuksen erityisopettaja
Keski-Suomen Yrittäjänaisten Puheenjohtaja