Valmistuin sosiaalityöntekijäksi vuonna 1986 ja intoa täynnä lähdin ensimmäiseen työhöni pienen paikkakunnan sosiaalitarkkaajaksi. Aika pian muutin uusiin tehtäviin toiselle puolelle Suomea, nyt mukana oli aimo annos esimiestehtäviä. Sitten hieman suurempiin saappaisiin ja sitten taas muutaman vuoden kuluttua eteenpäin. Matkan varrella mietin usein, miksi ihmeessä minusta tuli sosiaalityöntekijä ja miksi ihmeessä minun täytyy aina harpata uusiin haasteisiin ja tehtäviin. Jossakin vaiheessa oivalsin, että juuri näin minun on täytynytkin toimia! Olen pikkutytöstä saakka  automaattisesti halunnut puuttua epäoikeudenmukaisuuksiin, jo kansakoulussa ripitin luokkakaveriani, joka kiusasi heikompia ja toisaalta opettajaa, joka oli liian tiukka ja kova oppilaille. Joten sosiaalityöntekijä ammattinani on luonnollinen valinta. Toinen johtolanka tekemisissäni on ollut kyseenalaistaminen. Opiskeluaikana Tampereen yliopistossa se näkyi aikamoisena kritiikkinä opetusta kohtaan, eri työpaikoissa tarpeena uudistaa käytäntöjä ja tehdä asioita uudella tavalla.

Nämä kaksi ominaisuuttani saivat varmastikin aikaan harppauksen yrittäjyyteen vuonna 2002. Tuolloin aikalailla tyhjästä loimme muutaman työn kautta tutuiksi tulleen ammattilaisen kanssa ammatillisen kuntoutuksen palveluita tuottavan yrityksen. Lähtökohtana oli tuottaa palveluita yksilöllisesti aina kunkin asiakkaan tarpeisiin kohdennettuna ja verkostoituen muiden osaajien kanssa. Yritys onnistui hyvin ja toimimme itsenäisinä aina vuoteen 2010 saakka, jolloin liityimme valtakunnalliseen alan toimijaan. Jatkoin tuossa yrityksessä vielä jonkin aikaa, mutta tarve tehdä jotain erilaista oli taas vahva. Vuorotteluvapaan aikana mietin ja suunnittelin, kuinka voisin toteuttaa unelmani.  Halusin perustaa paikan, missä kuka tahansa voisi löytää jonkin porukan, viiteryhmän, johon kuulua ja jonka puitteissa voi viihtyä ja tehdä yhdessä mielekkäitä ja mieluisia asioita.

Perustin siis Olohuone Kyllin Kypsän. Olohuoneen toiminta perustuu yhteisölliseen tekemisen ja tapahtumien suunnitteluun, jossa kaikki kävijät voivat tuoda ideoita ja ajatuksia esille ja niitä toteutetaan yhdessä. Toimintaa on monenlaista: musiikkia, ilmaisua, teatteria, liikuntaa, kuvataidetta, keskustelua, kädentaitoja ym. Olohuoneen seinät on varattu harrastelijataiteilijoiden näyttelyille, piha-aluetta hyödynnetään kasvu- ja puutarharyhmissä ja ulkotapahtumissa, tila on vuokrattavissa erilaiseen toimintaan, esim. esittelyt, luennot, kokoukset, harrastustoiminta, koulutus, terapia. Yhteistyötahoina ovat erilaiset harrastus- ja eläkeläisjärjestöt, yritykset, seurakunta, Punainen Risti, musiikkiryhmät, oppilaitokset ja lukuisat yksityishenkilöt eri osaamisineen. Sain siis perustettua sen ”Eritavalla Oy:n ”, josta olin pitkään haaveillut. Saan myös hyödyntää laajasti kaikkea osaamistani, jota on tullut hankittua pitkin työuraani.

Nyt paikka on pyörinyt noin puolitoista vuotta, olen ollut iloinen lähes joka päivä tullessani töihin. Lähdin liikkeelle tiedostaen taloudelliset haasteet, joita tämän tyyppinen toiminta tuo tullessaan, varsinkin tilan mukanaan tuomat runsaat kiinteät kulut. Markkinointi ei ole parhaimpia puoliani ja vahva sosiaalipuolen taustani kapeuttaa helposti näkökenttääni yritysmaailmaan. Loistavaa laajennusta olen saanut juuri päättyneestä koulutuksestani Tatu ja sote –valmennuksesta, jossa taide- ja kulttuurialan toimijat yhdessä sote-alan ammattilaisten kanssa ovat luoneet uusia käytäntöjä, palveluita ja tuotteita. Koulutuksen aikana olen oppinut katsomaan asioita eri vinkkeleistä ja saanut rohkeutta laajentaa omaa ja yritykseni ”repertuaaria”. Tästä hyvänä esimerkkinä Hetkessä näkyväksi –videotyöpaja, missä olemme yhdessä ikäihmisten kanssa tehneet vaikuttamisvideoita YouTubeen.

Ihmettelen edelleen välillä, kuinka olen aina päätynyt siihen, missä milloinkin olen. Enkä tiedä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Pitkä matka on kuljettu tuosta vuodesta 1986 tähän Youtube –”sossuun”. Käykääpäs katsomassa!

Maritta Jylhälehto