Reseptit ovat tänäpäivänä hyvin suosittuja blogi-kirjoittajien parissa.
Minäkin ajattelin laittaa pari reseptiä joista minulla on kokemuksia ja joissa yllätys yllätys tarveaineet ovat miltei samat.
UNELMIA: Aloitimme puolisoni kanssa unelmoimisen minä 16 vuotiaana ja hän 18 vuotiaana. Unelmat olivat perhe, koti, ammatti ja lapset. Unelmat täyttyivät kun ikää oli 24 ja 26 vuotta. Tästä unelmointi vain jatkui: jospa yhdistetään osaamisemme ja aletaan yrittäjiksi.
Termit muuttuivat tuli: business plan, pts, ”hira”, tase yms. Mutta nekin pohjimmiltaan olivat unelmia toteutettavaksi.
Suhdanteet ja taloudelliset tilanteet muuttuivat. Raamatusta peräisin oleva ”seitsemän lihavaa vuotta ja sen jälkeen seitsemän laihaa” on ollut hyvin osuva näille vuosille. Unelmat ja pts:ät päivitettiin, niin perheessä kuin yrityksessäkin.
ME: Tällä sanalla on hyvin tärkeä rooli sekä perheessä että yrityksissä.
Perheen kummankin työskennellessä yrityksessä, kumpikin omassa roolissaan Minä-sana on pahasta: Me onnistuimme, ei Minä. Epäonnistuessa usein tulee etsittyä syyllistä ja se ei heti löydy itsestä, ei silloin Sinä, vaan Me. Tietenkin on kehityskeskustelun paikka yhtiökumppaneilla. Sama pätee perheessä jonkun mokailtua.
Kolmannen kuoharin/tuopin jälkeinen avautuminen parisuhteestaan tai yhtiökumppanistaan tuntuu siltä, kuin Me-henki olisi petetty. Anopille tai muille sukulaisille puolison arvostelu on myös aika kyseenalaista.
Tällä reseptillä me tulimme toimeen yrittäjinä 51 vuotta. Parisuhdetta on kestänyt siitä 16 vuotiaasta 59 vuotta. Papin aamenesta on 56 vuotta ja vielä jatkuu…
Unelmat ei lopu vaikka yrittäjänä olo loppui. Unelmoin terveydestä, matkoista, perheestä, ystävistä, auringosta ja viheriöistä.
Riitta Mikkonen / Aikanaiset